Vertaisvalta

Tarkoitamme vertaisvallalla vaikutusvaltaa sekä muutos- ja päätösvoimaa, joka syntyy yksilöiden erillisistä ja yhteisistä teoista ja tekemättä jättämisistä jossakin toimintakokonaisuudessa. Valta yksinkertaisesti syntyy kaikenlaisen toiminnan seurauksena, eikä sitä sellaisenaan voi arvioida hyväksi tai pahaksi.  Valta voi olla hierarkista tai ei-hierarkista. Useimmiten valta on niiden epämääräinen hybridi, jossa valtaa on esimerkiksi virallisella organisaatiolla, mutta osa vallankäytöstä tapahtuu erilaisissa käytäntöyhteisöissä (esim. Wenger, XXXX).

Tässä mikroartikkelissa käsittelemme termiä vertaisvalta (vrt. esim. Benkler 2006 ja  Bruns 2008). Vertaisvalta on ei-hierarkista ja se muodostuu yhteistoiminnan kautta. Ensinnäkin vertaisvalta tarkoittaa valtaa, jonka yksilö ansaitsee vertaisiltaan oman aktiivisuutensa, taitojensa ja tietojensa jakamisen ja kokonaisuudelle tuotetun hyödyllisyytensä kautta. Vertaisvalta rakentuu yhteenliittymän (ryhmän tms.) sisältä. Rakenteellisesti se on alhaalta ylöspäin muotoutuvaa valtaa.

Vertaisvalta tarkoittaa myös valtaa, jonka jokin ryhmä tai toimijaparvi saa julkisen toimintansa seurauksena. Vertaisvalta merkitsee siis myös ryhmävaltaa (tai ryhmän vaikutusvaltaa) suhteessa sosiaalis-yhteiskunnalliseen ympäristöönsä.

Vertaisvaltaa syntyy toiminnassa, joka on lähtökohdiltaan tasa-arvoista – ei hierarkisesti johdettua. Jokainen "vertainen" osallistuu toimintaan omasta tahdostaan, vaikkakin osallistujien intentiot tai tavoitteet voivat olla monenkirjavia ja jopa ristiriitaisia keskenään. Vertaisvalta syntyy itsehalutusta osallistumisesta ja tiedollisesta, taidollisesta ja sosiaalisesta kyvykkyydestä. Mitä osaavampi yksilö, sitä enemmän häntä kuunnellaan ja arvostetaan, häneen viitataan ja pyydetään mukaan uusin yhteiskehittelyihin. Kyvykkyyteen kuuluvat myös resurssit. Ne ovat toisaalta esimerkiksi sosiaalisen median käyttötaitoja, mutta niistä erillisenä resurssit liittyvät aika-, yhteys- ja teknologiavoimavaroihin. Jos ne heikkenevät, kyvykkyys osallistua heikkenee ja päinvastoin. Vertaisvalta on siis vahvasti aktiivisuuteen perustuvaa. Osallistuminen on ja aikaansaa valtaa.

Vertaisvallan mahdollisia vaikutuksia

Vertaisvalta on sosiaalista valtaa.  Se syntyy siinä, miten kytkeydymme toisiimme, verkostoidumme. Se liittyy siihen, miten kuuntelemme ja kunnioitamme toisia eli siihen miten itse otamme tilaa ja annamme sitä toisille. Se on osa avoimuutta, joka tekoina voi sekä vahvistaa että tukahduttaa tasavertaista ja jaettua vuorovaikutusta.

Vertaisvalta perustuu neuvottelulle ja keskustelulle. Tästä syystä sen yhteiskunnallinen vaikuttavuus on arpapeliä. Ei ole selvää, mitkä vertaistoiminnat saavuttavat riittävän osallistujamäärän ollakseen aidosti vaikuttavia ja mitkä jäävät tyhjiksi aloitteiksi. Vertaistoiminnassa voi käynnistyä informaatioryöppyjä (informational cascades), joiden johdosta yksilö päätyy kannattamaan asioita, jotka ovat ristiriidassa hänen omien mielipiteidensä kanssa (Sunstein 2006, 88–89). Vertaiskeskustelu voi polarisoitua ja jyrkentää eri puolten mielipiteitä (mts 92–98) ja yksinkertaistaa keskustelua, vähentää nähtävissä olevia vaihtoehtoja ja näin vääristää kokonaisuutta (mts. 55).

Vertaisvalta ja sosiaalinen media

Sosiaalisessa mediassa vertaisvallan keskeinen tekijä on julkisuus. Osallistuminen dokumentoituu ja se voi vaikuttaa odottamattomilla tavoilla myöhemminkin. Esiintyminen fyysisessä tilaisuudessa voi olla käsiteltävänä sosiaalisessa mediassa reaaliaikaisesti. Tällöin esiintyjä saa – mahdollisesti tietämättään – vaikutusvaltaa sosiaalisessa mediassa tai hänen tekemisensä leimautuu yhdentekeväksi. Näin fyysiseen maailmaan nivoutuu sosiaalisen median vertaisvaltaa, joka voi olla sävyltään kommentointi-, arvostus-, kritiikki- ja ärsyyntymisviestintää. Tämän ilmiön tunnistaminen on kriittinen tekijä tulevaisuuden tiedostavalle ja taidolliselle oppimiselle – ja miksei opettamisellekin.

Verkossa vertaisvallan muotoutumis- ja käyttökonteksteja ovat esimerkiksi  reagoinnit toisten esiintuloihin tunnistaen ne ja jatkamalla niistä tai jättämällä ne huomiotta. Osallistumista voidaan myös arvottaa pisteyttämällä, esimerkiksi +/- ääniä antamalla. Lisäksi ihmisten persoonallinen käytös – itsekeskeinen narsismi ja ylivaatimaton tavallisuus ääripäinä – rakentaa vertaisvaltaa, joko sivistyneesti tai moukkamaisesti.

Vertaisvalta on aina ollut totta, mutta se on myös uusi ilmiö siinä mielessä, että sosiaalisissa medioissa se tulee lahjomattomasti näkyväksi. Toisaalta sitä (tai sen puutetta)  voidaan naamioida muun muassa visuaalisella kuorrutuksella. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi se myös pitää tulkita uudestaan. Vertaisvallan käytölle pitänee myös etsiä (uusia) julkimuotoja ja –tapoja sekä miettiä sen vaikutuksia yksityiskohtaisesti fyysis-sosiaalis-digitaalisessa liiketoiminta- , pedagogiikka- ja vapaa-aikaympäristöissä.