Episteemiset artefaktit ja kompleksiset konseptit avoimen suunnittelun lähtökohtina

/asdfghjkl1274007665

Kompleksiset konseptit

Avoimen yhteiskehittelyn käynnistyksessä on tärkeää löytää yhteinen toiminnan fokus. Tietointensiivisessä työssä, millaista opetuskin on, lähtökohdaksi yhteiskehittelylle kannattaa valita niin sanottu kompleksinen konsepti. Kompleksinen konsepti on asia, idea, aihealue tai käsite, johon erilaiset yksilöt voivat kiinnittyä omasta näkökulmastaan, vaikka osallistujien käsitykset konseptista eroaisivat toisistaan. Esimerkiksi käsite innovaatio on mahdollistanut laajan yhteiskunnallisen keskustelun, vaikka se, mitä kukakin innovaatiolla tarkoittaa, vaihtelee rajusti. Arkisemmalla tasolla esimerkiksi äitiys kokoaa uusia äitejä erilaisiin vertaisryhmiin, mutta käsitykset siitä, millaista on olla äiti tai hyvä äiti, ovat monenkirjavat. Kompleksisen konseptin avulla yhteiskehittelyyn osallistuvat yksilöt ymmärtävät alustavasti, mitä ollaan yrittämässä. Kompleksinen konsepti on asia, jolla yksilöt alunperin hakeutuvat mukaan yhteiskehittelyyn.

Yhteiskehittelyyn osallistuvan ryhmän heterogeenisyyden aste vaikuttaa varmasti myös konseptin kompleksisuuden määrään. Jos osallistuvat yksilöt jakavat samankaltaisen käsitysmaailman kehiteltävästä ilmiöstä, ei keskiössä oleva konsepti ole yhtä ristiriitainen kuin, jos osallistujilla on toisistaan radikaalisti poikkeavat näkemykset. Toisaalta, mitä kompleksisempi konsepti ja heterogeenisempi ryhmä, sitä varmemmin yhteiskehittelyssä päästään eri alojen ja näkemysten välisiin välimaastoihin, jotka tuottavat kaikille osallistujille uusia ajatuksia ja ymmärrystä.

Episteemiset artefaktit

Kompleksisten konseptien varassa käynnistyvä avoin yhteiskehittely perustuu pitkälti neuvotteluun. Jotta eri näkökulmat voidaan ottaa huomioon ja jotta yksilöiden näkemys tavoiteltavasta päämäärästä muuttuu yhteiseksi visioksi, yksilöiden täytyy voida keskustella ja neuvotella toistensa kanssa säännöllisesti. Neuvottelun kautta kompleksinen konsepti, sen eri puolet ja sen ympärille rakentuva toiminta muuttuvat ryhmälle merkitykselliseksi ja yhteisesti jaetuksi. Koska avoin yhteiskehittely on rakenteeltaan väljä, hauras ja epämääräinen, sitä pitää tukea erilaisin käsitteellisin apukeinoin. Ryhmän pitää luoda yhteisesti jaettu kieli ja ymmärrys aihealueen ympärille. Kun kompleksisen konseptin kokonaisuutta aletaan hahmottelemaan, neuvottelun ytimessä ovat niin sanotut episteemiset artefaktit. Episteeminen artefakti on avoin käsitteellistä työstämistä vaativa alati syvenevä ja laajeneva tieto-objekti. Toisin sanoen, kun kompleksisen konseptin mahdollisuuksista ja sisällöstä aletaan neuvottelemaan, muodostetaan erilaisia episteemisiä artefakteja, joiden avulla kokonaisuus selittyy ryhmälle. Episteemisten artefaktien ominaispiirre on se, että yhteiskehittelyn edetessä ne eivät valmistu vaan niistä on aina löydettävissä syventäviä tasoja ja rikastavia tarkennuksia.

Jotta neuvottelun kautta tarkentuva merkitysten jakaminen onnistuu mahdollisimman hyvin avoimessa yhteiskehittelyssä, ryhmässä olisi hyvä olla yksilö tai yksilöitä, jotka ottavat tehtäväkseen tapaamisten, neuvottelun, ehdotusten ja päätösten reflektoinnin ja referoinnin. Kompleksiset asiat aiheuttavat rikasta keskustelua ja helposti käy niin, että yhteiskehittely ei etene, mikäli etenemistä ei saada kirjattua ylös. Ylöskirjaajat toimivat samalla monipolvisen neuvottelun suodattajina eli he tekevät omia johtopäätöksiään ja tulkintojaan yhteiskehittelystä. Tämä suodattava ja ryhmän episteemisiä artefakteja tarkentava työ on tärkeää prosessin edistymiselle. Erilaisten pöytäkirjojen tai tapahtumakertomusten lisäksi on hyödyllistä tuottaa toimintaa ja sen osia selittäviä kuvioita ja kaavioita sekä erilaisia alati tarkentuvia kiteytymiä toiminnan syistä, päämäärästä ja toteutuksesta.

Sosiaalinen media avoimen yhteiskehittelyn keskiössä

Avoin sosiaalinen media on keskeinen väline kompleksisten konseptien neuvotteluprosessin ja episteemisten artefaktien kiteyttämisen jakamiselle. Avoin yhteiskehittely merkitsee myös sitä, että eri yksilöt osallistuvat siihen eri intensiteetillä. Osa voi osallistua vain käynnistysvaiheessa ja osa hypätä mukaan viime metreillä. Koska ei voida tietää, kuka tarvitsee mitäkin tietoa missäkin vaiheessa prosessia, kaikki saavutettu edistys tulee jakaa avoimesti. Tämä vaatii prosessin ylöskirjaajilta huomattavasti tavallista osallistujaa suurempaa panosta, sillä neuvottelun ja yhteisen tiedonrakentelun edetessä myös kokonaisuuden rakenne saattaa muuttua. Ylöskirjaaja täytyy siis toimia myös informaatiorakenteen korjaajana ja kehittäjänä.

Sosiaalinen media mahdollistaa myös yhteiskehittelyn hallinnan, joten suunnitteluprosessi ja sen tulokset voidaan kerätä samaan paikkaan tai palveluihin.